Historia

Tervahiihto on hiihdetty  jo vuodesta 1889 ja reitti on vaihdellut paljon eri vuosikymmeninä. Sota-aikoina tapahtumaa on järjestetty pääasiassa sotilaiden kesken.

Tervahiihdon alku 

Ensimmäiset kilpailut 23.3.1889

Ensimmäiset kilpailut pidettiin perjantaina 23.3.1889, josta julkaistiin artikkeli Kalevaa edeltävässä Kaiku-lehdessä torstaina 28.3. 

Teksti on kirjoitettu alkuperäisestä fraktuuratekstistä säilyttäen aikakauden kieliasun. Osa artikkelin tekstistä oli epäselvää.

Oulussa 28 p. Maaliskuuta. Suksikilpailut Oulussa.

Tokihan tämän laatuiset kilpailut saivat täällä huomiota puoleensa ja joutuivat yleisesti puhe-aiheeksi, kuin olivat ensimmäiset laatuaan, joihin niinkin laajalta kutsuttiin osanottajia kuin koko avarasta Oulun läänistä. Pohjainen Pohjanmaa, luminen ja harvateinen kuin on, niin senhän pitäisi siis olla varsinaisten suksimiesten ja suksientekijäin kotipuoli. Ja nyt siis saatiin nähdä kilpa-hiihdossa kelpo suksimiehiä, maan paraita ja suksinäyttelyssä hyviä suksia, verrattomia. Nähtiin kuin nähtiinkin Oulun läänin parasta, vaan se on todistamaton asia onko se maan parasta ollut. Sitten se olisi ollut todistettua, jos kilpailu olisi ollut maan yleinen. Toivottavana on, että tulevana talvena kuin toimeen pannaan kilpailu – (on näet aikomus panna taas silloin toimeen kilpahiihto suksinäyttelyineen) – kutsutaan yleensä suksimiehiä kilpailuun ilman mitään rajoituksetta. Suksinäyttelyyn niin ikään otettaisiin hiihtoneuvoja yleisesti. Sitä suurempi hyötyhän asialla silloin on. –­

Kilpahiihto oli enite huomion alaisena. Ja hyvää parasta odotettiin pohjasesta päin, sieltä poromiesten mailta. Jos huhuja kävikin sen tahi tämän pitäjään paraasta suksimiehestä ja tiettiin kertoa hänen hiihtämisestään kelpo seikkoja, niin ei ne merkinneet mitään, sillä poromies kuin tuli, niin muut saivat olla kuinka hyviä tahansa, eivätkä kuitenkaan kestäneet yrittämästäkään. Sanalla sanoen, poromiesten maine peitti muitten hiihtäjäin maineen sekä elävien että jo manalle menneitten mainioitten suksisankarien.

Semmoinen luulo se oli yleisössä, mitä lie sitten ollut suksimiehistä, vaan koko suuri joukko niitä kertyi, 73 miestä, joissa oli mies sieltä toinen täältä ympäriinsä lääniä. Missä luulossa ja toivossa lie mikin tullut, vaan hyvin luultavaa on, että useampi toivoi ensi palkintoa ja katsoi poromiehiä sillä mielellä, että osaa ne muutkin hiihtää.

Kilpailupäivänä ilma oli selkeä ja aamusella lähes kahdenkymmenen pykälän pakkanen, joka päivemmälle lauhtui lauhtumistaan. Keli oli huono, sen tiesi jo edeltäpäin. Tähän saakka oli ollut näet kovia pakkasia, niin että päiväsaikaan ei sulannut hankea ollenkaan. Pakkanen oli vain hangen pinnan purrut vitiseks. Sitä paitse oli kovat ja alituiset pyryt aavikolla ajaneet lumen harjapää aalloille, joten hanki oli kuin mättäikköä. Keli oli siis kaikin puolin niin huono, että huonommaksi se tuskin pääsee.

Kilparata oli 5 virstan pituinen, Linnansaaren luota lähtien Warjakkaa kohti. Tämä rata oli hiihdettäwä 3 kertaa edestakaisin, niin että koko taival oli 30 virstan pituinen. 8¼ aamusella läksi suksimiesjoukko ruotsalaisen lyseon voimistelusalista hiihtovaatteissaan radalle, jossa asettuivat riviin odottamaan lähtölupaa.

– Olkaa valmiina! – yks, kaks, kolm!

Niinkuin tuuli olisi temmannut läksi tuo rivi liikkeelle. Sauvakot huiski ja kuului susten lopse, vaan ainoastaan vähän aikaa, sillä pian ei kuulunut mitään eikä näkynyt muuta kuin musta matalittuva juova, joka siirtyi, eteni etenemistään pitkin valkoista lumikenttää. Sinne se meni ja katosi, matkan taakse, Sinne se rivi todellakin katosi. Sillä se ei palannut enään. Palasi vaan pienempi ryhmä ja sekin jo hajautumaisillaan. Eellimmäisenä tuli n:0 23, Ritola, nuorin suksimies, 17 vuotias poikanen, eikä ollut poromies, ilmanaikoijaan Haapavedeltä vain. Sitten jonkun matkaa jälempänä tuli muita hajallisessa joukossa ja useat niistä sanoivat saaneensa kylliksi ja heittivät pois. Yleisön huomio oli nyt Ritolassa, joka toista taivalta teki näkymättömissä kuin viimmeisiä ensikertalaisia vielä varisi lähtöpaikkaan. Toisella kierroksella tulee Ritola niin ikään yksin ja joukko hänen jälellään oli jäänyt kauemmaksi ja yhä harventunut. Ne olivat jo melkein perättää.  Tällä kierroksella oli taas useita, jotka puolestaan uskoivat ettei heistä ole ja heittivät muille palkinnot. Toiset olivat väsyneitä, toiset toivottomia.  Ritola oli jo kaukana ja sitä koetti kukin ajatuksissaan auttaa että kerkiäisi … Kolme tuntia on kohta kulunut, ei ole paljoa vailla enään. Tuolla nähtiin jo hiihtäjä. Ei tunneta, vaan Ritola se on, kukas muu. Ennättäneekö. Sitä arvellaan, ennättääkö vai ei. Kiivaasti tulee …vaan ei olekaan Ritola, on vanhanpuoleinen mies, n:o 44, Luomajoki. Ei hänkään ollut poromies, Haapaveteläinen hänkin. Mutta mitä kumma tuon ukon paiskasi tähän. Hän oli hiihtänyt Ritolan sivu. Siinä se tuli Ritolakin kohta jälestä ja kohta hiljokseen lopettivat matkansa muutkin. Haapavedelle menivät paraat palkinnot, suksimiehet sieltä poromiesten mailta olivat hyvän huutonsa menettäneet.

Palkinnot jaettiin seuraaville:

1:sen palkinnon, 100 markkaa, mökinmies U. Luomajoki Haapavedeltä, 44 vuotias, hiihti matkan 2 tunnissa 59 minuutissa ja 50 sekunnissa.

2:sen palk., 60 mk., talonp. Juho Ritola Haapavedeltä, 17 w., hiihti 3 t. 3 m. 5 sek.

3:nen palk., 50 mk., itsellism. Juho Sulosalmi Pudasjärveltä, 25 w., hiihti 3 t. 4 m. 5 sek.

4:nen palk. 25 mk., tal. J. Alakärppä Simojoelta, 36 w., hiihti 3 t. 7 m. 30 sek.

5:nen palk., 25 mk., tal. U. Björfberg Pudasjärveltä, 25 w., hiihti 3 t. 7 m. 45 sek.

6:nen palk. 20 mk., itsellism. J. Liikanen Oulun maaseurat., 26 w., hiihti 3 t. 12 min. 45 sek.

7:nen palk. 20 mk., talok. Sameli Turunen Piippolasta, 40 w., hiihti 3 t. 13 m. 45 sek.

8:nen palk. 20 mk., talonp. Kust. > alkuperäinen nimi epäselvä<   Tenniwaara Rowaniemeltä, 26 w,. hiihti 3 t. 13 m. 45 sek.

Eräs asiaa harrastava anti toimikunnan käytettäväksi 100 markkaa. Tästä rahasta jaettiin ylimääräisinä palkintoina neljä 10 mkn suuruista palkintoa niille jotka hiihtivät koko matkan:

Yliups. Heikki Lusua, Utajärveltä, 25 wuotias, hiihti matkan 3 tunnissa 14 minuutissa 5 sekunnissa; työm. K. Karppinen Muhokselta > alkuperäisestä tekstistä puuttui osa< m. 10 sek; itsellism.  > etunimi epäselvä < Juntunen Puolangalta, 35 w., hiihti 3 t. 19 m. 55 sej. ja työm. J. Kukka Pudasjärveltä. 30 w., hiihti 3 tunnissa 28 minuutissa.

Tulokset eivät näytä loistavilta, vaan loistavat ne kuitenkin ovat huonoon keliin nähden. Kyllä se kysyi hiihtäjän sitkeyttä. Mutta huomasi hyvin, että suksimiehet olivat tottumattomia kilpailuun. Näyttää kuin Luomajokikin olisi vaan laskenut sitä että kunhan joutuu ensimmäiseksi ja juuri täyttää ne ehdot, että ensi palkinnon saa. Ettei hän enemmän kuin monet muutkaan sekunneista eikä minuuteista välittäneet, osottaa se että rupesivat pakinoimaan yleisön kanssa radan päässä ja keskenään taipaleella siinä vieretysten hiihtää liputellessa. Useilla ei ollut myöskään tyyneyttä ja malttia, jota kilpailussa tarvitaan. Hätäköimisellä uuvuttivat itsensä tahi maltin puutteessa heittivät kesken.

Muuten toimikunta piti hyvän huolen hiihtäjistä. Rata oli laitettu niin hyvästi ja ohjeet selvät, ettei yksikään hiihtäjä voinut jäädä epätietoiseksi tehtävästään. kukin kilpailija heti kuin lopetti hiihtämisen toimitettiin lyseon voimistelusaliin, jossa sai ”kupin kuumaa” kahvia tai teetä, mitä vaan halutti.

Mäenlasku meillä ei voi olla mitään erinomaisempaa. Eihän ole meillä täällä mäkejä, missä harjotella. Vielä vähemmin on sitten sopivaa kilpamäkeä. Se kuitenkin tehtiin mitä voitiin. ”Pokkitörmälle”, joka on täällä korkeimpia, rakennettiin vasiten mäki korottamalla törmää ja hyppyrin laittamalla törmän alle. Tehtiin kaksi mäkeä, pienempi ja suurempi varsinainen kilpapaikka. Suuremmassa mäessä oli 2 kyynärää korkea pystyharjainen hyppyri.

Mäenlasku alkoi 3 aikana iltapäivällä. Summaton väkijoukko keräytyi katsomaan tätä iloa. Ja hupaista olikin nähdä usein kuin pojan pallukka tahi kokonainen mieskin huprahti monelle mutkalle pehmeään lumeen.  Ajanottajia oli suuri joukko. Palkintoja jaettiin 8.

1:sen palkinnon sai: Johan Askonen > alkuperäinen nimi epäselvä <  , kansakoulun opp., 14 wuoden wanha.

2:sen Frans Tiura, kultasepän opp., 17 w.

3:nen Jaako Nyström, lyseol., 17 w.

4:nen Joh. Jaakob Sawola, torpp. poika, 15 w.

5:nen Joh. Wäisänen torpp. poika, 17 w.

6:nen Mikko Taavettila, tarkk.amp., 24 W.

7:nen Joh. Kust. Majala kansak. opp., 13 w.

8:nen Juho Mikkola, 27 w.

9:nen Isak Kukka > alkuperäinen nimi epäselvä <, merim. poika, 14 w.

10:nen Herman Ståhlberg lys., 12 w.

11:nen Matti Pöysö, 16 w.

Suksinäyttelyssä oli suksia runsaasti ja ylipäätään oli hyväntekosia suksia. Oli tosin semmoisiakin, jotka eivät olisi sietäneet näytteille tuoda. Kelpo suksiksi vaaditaan, että ne ovat tehty hyvistä puista ja hyväntapaisiksi, mutta että niissä on myös kaunis muoto ja työ puhdasta.

Palkinnot jaettiin seuraavasti:

1:nen palkinto, 25 markkaa torppari Salomon Anuntille > alkuperäinen nimi epäselvä <  Ylitorniolta.

2:nen palk., 15 mk., itsellism. Elias Wäisäselle Sanginjoelta (Muhoksesta).

3:s palk., 10 mk., Aapeli Wäisäselle Puolangalta.

4:s palk., 10 mk., Lassi Haapalalle Puolangalta.

5:s palk., 6 mk., torpp. Kalle Kemppaiselle Paltamosta.

7:s palk., 5 mk., puuseppä H. Hoikalle Oulusta (Rowaniemen suksista)

9:s palk., 5 mk., torpp. Matti Mäyryselle Muhokselta (Sotkajärwi)

10:s palk., 4 mk., Matti Karjalai… > alkuperäinen nimi epäselvä <

11:s palk., 3 mk., Joeli Mäkäräiselle Puolangalta.

Kiitoslause annettiin Matti Mäyryselle Puolangalta ja Risto Wäisäselle Puolangalta.

Lähde: Kaiku 28.3. 1889

——    ——    —–

Kuukautta aiemmin oli Kaiku-lehdessä tiedote tulevista kilpailuista ja sen yhteydessä pidettävistä suksinäyttelyistä:

Hiihtokilpailu ja suksinäyttely.

Lauantaina eli maaliskuun 23 p:nä kello 8 e. p. p. toimeenpannaan Oulussa hiihtokilpailu, johon saapi ottaa osaa 1 markan pääsymaksusta jokainen seitsemäntoista vuotta täyttänyt Suomen kansalainen, mutta rahapalkinnot pidetään yksinomaan Oulun läänin asukkaita varten. Hiihdettävänä on 30 virstan pituinen matka, joka ensimmäisen palkinnon saamista varten on ennätettävä kolmessa tunnissa.

Ensimmäinen palkinto on sata (100) markkaa.

-toisena palkintoja jaetaan sata (100) markkaa kahdessa osassa, joiden suuruus määrätään kelpailijain ennätyksen mukaan. Pienempiä palkinnoita jaetaan sitä myöden kuin varat riittävät.

Kilpailuun aikovat ilmoittakoot nimensä viimeistään kilpailupäivän edellisenä päivänä maisteri Sakari A. Westerlund´lle talossa N:0 12 Länsi-Pitkänkadun varrella.

Yhteydessä hiihtokilpailun kanssa pidetään maaliskuun 22-25 päivänä suksinäyttely, jossa paraasta suksiparista annetaan ensimmäinen palkinto 25 markkaa. Pienempiä erisuuruisia palkinnoita annetaan tätäpaitsi.

Huom.! Palkitut sukset jäävät tekijän omaksi.

Näytteille aiotut sukset, joiden tekijän nimi ja asuinpaikka on ilmoitettava, ovat jätettävät ennen maaliskuun 20 päivää maisteri Sakari A. Westerlund´lle, jonka puoleen voi myöskin kirjeellisesti kääntyä kilpailua ja suksinäyttelyä koskevista asioista.

Lähde: Kaiku 23.2.1889

Wanhalla tapahtumalla on monia tarinoita, joista yksi on tässä. Alla olevassa kuvassa on v.1891 voittajana 44-vuotias Aappo Luomajoki Haapavedeltä. Tarina kertoo, että kun Aappo oli ollut ilmoittautumassa ensimmäisiin Oulu-hiihtoihin, niin toimitsija oli kysynyt, että ”Meinaakos vanha mies jaksaa hiihtää koko matkan?”. Aappo oli paiskannut lakkinsa maahan, ja tokaissut että ”Lakki on vanha, mies ei!”

Haapavedeltä on tullut kovia hiihtäjiä. Legenda kertoo myös, että Aappo hiihti puusuksilla ensin Ouluun, hiihti Tervahiihdon ja sitten lopuksi vielä kotiin Haapavedelle. Toisen tarinan mukaan Aappo olisi Ouluun hiihtäessä kysynyt tien vieressä seisoskelevilta rouvilta, että jokos olen Oulussa. Rouvat olivat tuumanneet, että ei kun nyt ollaan kyllä Kuusamossa.

Tarina kertoo myös eräästä toisesta hieman myöhempien aikojen Haapavetisestä suurhiihtäjästä Matti Koskenkorvasta. Kun Matti oli tullut Haapavedeltä Ouluun hiihtämään, niin hän oli ottanut varta vasten kelkan mukaan. Tämä sen takia, jotta ei tarvitsisi sitten raahata olalla kotiin pääpalkintona ollutta ruisjauhosäkkiä. Ja tämä tarina on tosi. ;-)

Vuonna 1908 tienoilla Tervahiihto oli kolmipäiväinen urheilujuhla. Myös koulujenväliset kisat oli osa tapahtumaa. Ilmoittautumiset ja palkintojenjaot sekä suksinäyttely pidettiin Oulun Seurahuoneella. Historian aikana hiihdettävä reitti on vaihdellut todella paljon lumitilanteen mukaan ja niinpä osa tapahtumajärjestäjän arkea on ollut alusta saakka lumitilanteen tarkkailu ja pieni huoli siitä mihin ladut vedetään. . Alla kuvagalleriassa esitellään tunnelmia ja henkilöitä historian varrelta.

Kahden tynnyrin tarina

Kirjoittaja Matti Kalliokoski ”avojalakanen oululaine” 81v

”En muista, mistä sain ajatuksen osallistua Tervahiihtoon vuonna 1958. Olin silloin 23-vuotias peruskuntoinen kaveri ja ehkäpä tuumasin hieman koetella kestävyyttäni.

Lähtö oli silloin Lämsänjärveltä ja reitillä käytiin Muhoksella kääntymässä ja sieltä hiihdettiin takaisin. Keli oli ihan kohtalainen silloin ja minulla ei tainnut olla kyllä voiteitakaan mukana. Lähdinköhän kuitenkin vähän soitellen sotahan, kun minulla oli leveähköt Karhu-sälesukset ja kantasiteet, jotka takertuivat usein ladun reunoihin. Sauvoina minulla oli tavalliset bambusauvat.

Silloin hiihdettiin Oulujoen pohjoispuolta pitkän matkaa sähkölinjaa pitkin. Muistan kuinka aina pienten mäkikumpareiden välissä toivoin hartaasti menomatkan loppupuolella, että seuraavan kumpareen takaa viimeinkin ilmestyisi kääntöpaikka ja pääsisi vähän huilaamaan. Mutta niin tuntui loputtomalta taival, että mietin jo hiihdon keskeyttämistä.

Välillä oli pari kolme mehuasemaa ja kääntöpaikalla ruokaa ja juomaa, tuntui ihan niin kuin joulu olisi koittanut. Sama juttu oli paluumatkalla, voimat meinasivat loppua. Onneksi löysäsin ajoissa vauhtia niin että loppumatka meni melko hitaasti, mutta maaliin pääsy alkoi tuntua jo aivan selvältä. Hieno tunne kasvoi ja suorittamisen tarve lisääntyi ja oli siinä jo itsensä voittamisenkin tunnelmaa silloin rinnassa. Taisin minä huutaa itselleni kolminkertaisen ”Hei” -huudonkin!

Asuin silloin Toivoniemessä ja kun Lämsänjärvelle hiihto, ja sieltä kotiin takaisin teki noin kymmenisen kilometriä, tuumailin, että tulipa hiihdettyä sadan kilometrin Tervahiihto. Ja kukapa sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse.

Osallistuminen JuhlaTervahiihtoon vuonna 1959

JuhlaTervahiihtoon vuonna 1959 lähdettiin Raatin ja Kuusisaaren välistä. Alussa muistelin menneen talven lumia ja meno tuntui mukavalta. Keli muuttui kuitenkin pian, olikohan se noin parinkymmenen kilometrin paikkeilla liisterikeliksi enkä muista, oliko minulla taaskaan kelinparannusaineita mukana. Ehkä sain lainattua joltakin, mutta raskasta ja hidasta oli hiihto.

Aika parantaa haavat ja kultaa muistot. Jotenkin selvisin mehuasemien avulla puolimatkan krouviin tankkaamaan. Paluumatkalla taisin taas ”hieman väsähtää”. Sukset, sauvat ja kengät olivat kevyempiä kuin vuosi sitten, mutta olihan se jälleen melkoinen ”tuskien taival”.

Sen muistan hyvin, että jälleen maalissa Raatissa mieleni oli mahtava ja tunnelma niin suurenmoinen, että helpotus, huojennus ja ”voiton tunne” oli ihan ”käsinkosketeltava”. Kyllä molemmissa Tervahiihdoissani hiihtäminen tuntui välillä vaikealta ”tervanjuonnilta”, mutta kaiken korvasi moninverroin saapuminen maaliin, jaksaminen perille asti ja ”voitto”.

Aikaakaan ei mennyt kumpanakaan vuonna 90 kilometrin matkaan kuin suunnilleen kellonympärys n. 11-12 tuntia?! Ja olihan mukava, kun maalissa olivat ajanottajat ja numeron ylöspanijat vielä paikoillaan. Omat nimet kirjoihin! Hyvä niin! Seuraaviin Tervahiihtoihin en ole osallistunut, olenkin sanonut, että eivät nuo ”sprinttimatkat” ole enää jaksaneet innostaa. Leikki leikkinä, mutta totta toinen puoli.

Kylläpä nuo Tervatynnyrit tuolta vitriinistä kummasti tuikkivat ajanpatinan alta oikein lämmittävästi.

Kiitos ja kunnia Oulun Hiihtoseuralle uraauurtavasta, historiallisesta ja menestyksekkäästä Suomen hiihtourheilun kehittämisestä ja  edelläkävijän taipaleesta! Unohdusteni virkistykseen olen käyttänyt tukenani kirjaa Kullervo Leinonen: Oulun Hiihdot, Oulun Hiihtoseura, Oulu 1989.

Tervahiihdon historiaa:

Claudelin, H.W. (1939) Oulun Hiihto 1889-1938, Oulu: Kirjapaino Oy Kalevan kirjapaino, pp. 41

Leinonen, Kullervo (1989): Oulun Hiihdot, Oulun Hiihtoseura